<img height="1" width="1" style="display:none" src="https://www.facebook.com/tr?id=1656252674645825&amp;ev=PageView&amp;noscript=1">

Tästä syystä kasvusijoitukset kannattaa tehdä ennen listautumisantia

Piensijoittaja pettyy listautumisannissa

Se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus: piensijoittaja pettyy listautumisannissa.

Ei sen takia, että listautumisanteihin osallistuminen ei olisi kannattavaa – historiallisesti tilanne on ollut päinvastainen – vaan koska piensijoittaja ei tavallisesti saa kuin murto-osan haluamistaan osakkeista. Syynä tähän ovat investointipankkiirien ja listautuvien firmojen neuvonantajien käyttämät taktiikat. Yleisö kannattaa pitää nälkäisenä.

Väitän, että kasvusijoitusten tekemisen kanssa ei aina kannata odottaa listautumiseen asti.

 

Lähtökohtana tasapainoinen portfolio 

Argumentin lähtökohta on portfolioteoriassa. Paras palvelus, jonka sijoittaja voi itselleen tehdä, on hajauttaa sijoituskokoelmansa. Tämä siksi, että sijoitusten arvot heittelevät, ja kun yhdellä sijoituksella menee huonosti, löytyy riittävästi hajautetusta sijoitussalkusta myös sijoitus, jolla menee hyvin. 

Hajautetussa sijoitussalkussa tulisi olla sekä defensiivisiä että aggressiivisia sijoituksia. Näistä jälkimmäiset ovat tavallisesti nopeaa kasvua hakevia yhtiöitä, jotka eivät välttämättä vielä ole kannattavia. Kasvuyhtiöt ovat sijoituksia, jotka voivat tuoda suurimmat voitot, mutta joissa on myös suurimmat riskit. Monissa tapauksissa onnistuneella kasvusijoituksella voi olla suhteettoman suuri vaikutus koko salkun tuottoon. 

Kun yhtiö listautuu pörssiin, on se tavallisesti jo melko vakiintunut toimija alallaan, minkä lisäksi sillä on todennäköisesti jo omistajina ammattimaisia pääomasijoitusrahastoja. Tässä vaiheessa suuri osa arvosta on jo luotu ja ammattisijoittajilla on ote yhtiöstä; piensijoittajalle jää korkeintaan murusia.

 

Jännittävä, turhauttava listautuminen 

Tärkeä syy pörssilistautumiseen liittyy usein imagoon: listautuminen synnyttää näkyvyyttä, bränditietoisuutta ja uskottavuutta yhtiötä kohtaan. Panokset ovat korkeita, kun yrityksen imago ja maine ovat pelissä. Siksi investointipankkiirit ja neuvonantajat usein suosittelevat taktiikoita, joilla osakekurssi saadaan hyppäämään ensimmäisinä kaupankäyntipäivinä. Yksi näistä taktiikoista on ylimerkinnän tavoittelu.

Ylimerkintä on tilanne, jossa osakkeiden kysyntä ylittää tarjonnan eli osakemerkintöjä otetaan vastaan enemmän kuin osakkeita on tarjolla. Se lähettää markkinoille vahvan viestin. Yksi keino ylimerkinnän saavuttamiseen on jakaa osakkeet siivuihin (fr/eng tranche): esimerkiksi yksi insitutionaalisille sijoittajille (eläkerahastot ja muut suuret sijoitusrahastot) ja toinen yleisölle (piensijoittajat, tavalliset itselleen sijoittavat yksityishenkilöt ja yhteisöt).

Ongelma tässä jaossa on tasapaino: instituutio- ja yleisöannit eivät ole koskaan saman kokoiset, eivät lähellekään. Arvopaperi-lehden pitkäaikaisen päätoimittajan Eljas Revon Pörssisäätiölle tekemän tutkimuksen mukaan keskimäärin 90% osakkeista menee instituutioille ja 10% yleisölle. Kun instituutiosijoitukset neuvotellaan usein suljettujen ovien takana, täytyy piensijoittajien ottaa, mitä ne voivat saada.

Tästä seuraa, että piensijoittaja saa listautumisannissa usein näpeilleen. Esimerkiksi Remedyn vuoden 2017 listautumisannissa 5000 eurolla osakkeita merkinnyt sijoittaja olisi ylimerkinnän seurauksena saanut osakkeita noin 590 euron arvosta.

Vaikka listautumisannit ovat historiallisesti olleet hyviä sijoituksia, on niillä vaikeaa tehdä absoluuttisesti merkittviä määriä tuottavia sijoituksia, jos yhtiöt eivät yksinkertaisesti ota rahojasi vastaan. Niille on parempi, jos yleisö pysyy nälkäsenä, sillä se povaa osakkeelle hyvää kurssikehitystä.

 

Ratkaisu: sijoita aikaisemmin

Näyttäisi siltä, että listautumisiin sijoittaminen on usein fiksua, mutta että niillä on hankalaa täyttää hajautetun sijoitussalkun kasvuosuutta. Siksi ratkaisu on tehdä kasvusijoitukset, kun mukana ei ole neuvonantajia pitämässä sinua nälkäisenä. Tätä niin kutsutut enkelisijoittajat – omia varojaan aikaisen vaiheen yrityksiin sijoittavat yksityishenkilöt – ovat tehneet jo vuosia.

Yhdysvalloissa enkelisijoituksia tutkineen Robert Wiltbankin löydökset osoittavat, että vuosina 2001–2016 tehtyjen enkelisijoitusten keskimääräinen inflaatiokorjaamaton vuosituotto oli 22%. Samalla ajanjaksolla S&P500-indeksin tuotto oli 5,3% olettaenkin, että kaikki osingot uudelleensijoitettiin. Keskimäärin yhdysvaltalainen enkelisijoittaja irtautui sijoituksestaan 2,5:n irtautumiskertoimella 4,5 vuoden pitoajan jälkeen. 10 000 dollarin sijoituksella irtautumisessa rahaa saatiin siis 25 000, eli voittoa 15 000 dollaria.

Enkelisijoitusten tuotto

Enkelisijoituksista puhuttaessa täytyy korostaa, että ne ovat erittäin korkean riskin sijoituksia, joista 70% epäonnistuu. Mediaanisijoitus Wiltbankin datassa onkin itse asiassa tappiollinen, mutta keskiarvo tuottaa kertoimen 2,5. Jakauma on siis hyvin vino, sillä todelliset kunnarisijoitukset ovat vastuussa enkelisijoittajien tuotoista. Tässäkin hajautus on avainasemassa, sillä hajauttamalla kunnariin osumisen todennäköisyys kasvaa. Keskimäärin Invesdorin esittelemät sijoituskohteet ovat kuitenkin enkelikohteita myöhemmässä kehitysvaiheessa ja siten matalampiriskisiä, mutta samat säännöt pätevät.

Nykyään lähes kuka tahansa voi alkaa pienenkeliksi ja sijoittaa listaamattomiin yrityksiin, koska verkostot ja satojen tuhansien eurojen sijoitusomaisuudet eivät enää ole aloittamisen esteitä; Invesdorin palvelussa vähimmäissijoitus on tavallisesti vain 500 euroa.

Luvut puhuvat puolestaan: riskinottokykyisten piensijoittajien voi olla fiksua harkita listaamattomia sijoituksia. Muista kuitenkin hajautus, hajautus, hajautus.

 

Kiinnostaako kasvusijoittaminen? Katso suositut sijoituskohteet ➤

Tagged: Tips & Tricks

Share
Mikko Savolainen

Written by Mikko Savolainen

Mikko is the marketing and comms manager at Invesdor. Having been with Invesdor since 2013, Mikko has a knack for incisive analysis and wordsmithery.